Lobbaus

maisemataso2

Miia Jaatisen (1999) mukaan lobbaaminen on mielipidevaikuttamista, jossa pyritään vaikuttamaan esimerkiksi päätöksentekoon olemalla suoraan yhteydessä päätöksenteon kannalta olennaisiin henkilöihin ja ihmisryhmiin (Jaskari, Hyytiäinen, Lähde, Perttula 2010, 17). Lobbausta pidetään usein epäilyttävänä, koska sen toiminta ei näy ulospäin. Kyseinen vaikuttaminen tapahtuu suoraan vaikuttajan ja vaikutettavan välillä, eroten näin ollen esimerkiksi promoamisesta. Lobbaamista voidaan kuitenkin pitää myös positiivisena asiana. Esimerkiksi jonkin ihmisoikeusjärjestön edustaja voi lobata kansanedustajaa, kertomalla kuinka ihmisoikeuksia voisi parantaa.

Lobbaajat ovat mielipidevaikuttajia, jotka edustavat esimerkiksi yrityksiä, järjestöjä tai yhdistyksiä. Lobbari on toimija, joka ottaa suoraan yhteyttä päätösvallassa olevaan henkilöön päämääränään muokata päättäjän mielipiteitä toimijan edustaman tahon kannan mukaiseksi. Moni saattaa pitää lobbaamista työnkuvanaan, mutta käyttää silti nimikettä promoottori tai tiedottaja, jonka avulla voi olla helpompaa päästä esimerkiksi kansanedustajan puheille.

Kulttuurituottajan näkökulma

Kulttuurituottaja voi olla sekä lobbaaja että lobattavana. Mikäli tuottaja toimii lobbaajana, tärkeintä on käyttää maalaisjärkeä ja muistaa, että pahimmillaan hyvää tarkoittava lobbaaminen voidaan tulkita esimerkiksi lahjonnaksi tai korruptioksi. Mikäli mielipidevaikuttamista tehdään esimerkiksi lahjoittamalla ilmaisia teatterilippuja, on tärkeää arvioida, kuka kyseisestä lahjasta hyötyy parhaiten. (emt. 24-25.) On hyvin ymmärrettävää, että tuottaja haluaa lisätä tapahtumansa huomiota kutsumalla tilaisuuteen esimerkiksi paikallisia poliittisesti merkittäviä henkilöitä. Tällaisessa toiminnassa ei itsessään ole mitään väärää, vaan merkillepantavaa on tuottajan ja päättäjän käyttäytyminen jatkossa. Jos päättäjän katsotaan muuttaneen päätöksentekoon vaikuttavaa mielipidettään tuottajan antamien lahjojen tai etuuksien vuoksi, voidaan kyseinen toiminta laskea lahjonnaksi eli rangaistavaksi teoksi.

Lobattavana olemista on välillä vaikea huomata. Mikäli työssään huomaa, että tietty henkilö pyrkii tuomaan tuottajalle esiin omaa kantaansa esimerkiksi lahjojen muodossa, kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään tällaisen henkilön intressejä. Seuraavien neljän kysymyksen avulla voi jäsennellä, tuleeko lobatuksi vaiko ei:

Olenko sellaisessa asemassa, että minulle lobbaamisesta olisi hyötyä?

Miten mahdollinen lobbaaja tai hänen edustamansa taho hyötyisivät kantani muutoksesta?

Millaisesta hyödystä on kyse?

Keihin asialla on vaikutusta?

Huomattuaan tulleensa lobatuksi, on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, miten reagoida tilanteeseen. Lobbaaminen ei itsessään ole negatiivinen asia, vaan kyse on jokaisen omasta suhtautumisesta asiaan. Joillekin asiassa ei ole mitään ongelmaa, toisia taas häiritsee, ettei lobbaaja tuonut saman tien todellisia syitään esiin. Nyrkkisääntönä voi pitää ajatusta siitä, että asiasta kannattaa aina ensin keskustella, ennen kuin hyppää suoraan syyttämään ketään. Tällaisia tilanteita varten ei ole olemassa valmista käsikirjoitusta tai oikeita ratkaisuja. Jokaisen on vain toimittava omantuntonsa ja henkilökohtaisen ammatillisen etiikkansa mukaan.

CASE LOBBAUSSKANDAALI YHDYSVALLOISSA  

Yhdysvalloissa vuodesta 1995 lähtien jokaisen ulkopuolista rahoitusta saavan lobbarin on ollut pakko rekisteröityä sekä antaa toiminnastaan raportti kahdesti vuodessa. Siitä huolimatta maassa on nähty mittavia lobbausskandaaleja. Hurjinta tunnettua lobbausmyllyä pyöritti Jack Abramoff, jonka kutoma lahjonnan ja voitelun verkosto alkoi purkautua vuonna 2004. Abramoff kuittasi edustamiltaan intiaaniheimoilta kymmenien miljoonien dollarien palkkiot vaikuttamistoiminnasta. Yli viisi miljoonaa päätyi maan pääpuolueiden kassaan. Suurimmat lahjoitukset yksittäisille poliitikoille olivat yli 100 000 dollarin suuruisia. Abramoffin tarina on kuin suoraan Hollywoodista, eikä se kuulostaisi kasinoineen, lahjuksineen ja laittomuuksineen uskottavalta, ellei sitä olisi oikeuden edessä todeksi punnittu. Abramoff-skandaali vei vankilaan paitsi petoksesta, veronkierrosta ja lahjonnan suunnittelusta jo tuomitun päähenkilönsä, myös tukun hänen yhteistyökumppaneitaan. Kaksi nimekästä republikaaniedustajaa joutui eroamaan sen seurauksena. Tapaus on poikinut Yhdysvaltoihin myös entistä tiukemmat lobbaussäännöt. Rikos oli niin räikeä, että Abramoffista tuli tahtomattaan paras perustelu lobbauksen entistä tiukemmalle sääntelylle.

kirjavinkki2

LÄHTEET

Jaskari, Harri & Hyytiäinen, Minna & Lähde, Jussi & Perttula, Pekka 2010. LOB Lobbauskirja. Paasilinna, Helsinki.

Lobbarit ovat vaikuttamisen ammattilaisia. Pia Laine, Maailman kuvalehti 11/2007. https://www.maailmankuvalehti.fi/2007/11/pitkat/lobbarit-ovat-vaikuttamisen-ammattilaisia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s