Kulttuuripolitiikan strategia 2020

Valtion kulttuuripolitiikan tavoitteita ovat luovuuden, moninaisuuden ja osallisuuden edistäminen. Tavoitteita toteutetaan edistämällä taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden sekä kulttuuri- ja taidelaitosten toimintaedellytyksiä, kulttuuriperinnön ja –ympäristöjen säilymistä ja kehittymistä, kulttuurin tasa-arvoista ja monipuolista saatavuutta, saavutettavuutta ja käyttöä, kulttuurituotantoa, alan työllisyyttä ja yrittäjyyttä sekä vahvistamalla yhteiskunnan kulttuurista perustaa. 1

Tärkein kulttuuripolitiikan toimija, Opetus- ja kulttuuriministeriö, on laatinut Kulttuuripolitiikan Strategia 2020 kehittämisstrategian vuonna 2009, joka ohjaa Opetus- ja kulttuuriministeriön omaa toimintaa ja näin ollen ohjaa valtiota kohti sen asettamia tavoitteita. Aiemmin toimintaa ovat ohjanneet kulttuuripoliittiset selonteot, valtioneuvostotasoiset linjaukset, alakohtaiset strategiat ja ohjelmat, valtion talousarviot, toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä opetusministeriön strategia. 1

Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite on toteuttaa politiikkaa, jossa kulttuuriperintö,
luovuus, taide ja muu kulttuuri kehittyvät suotuisasti ja niihin liittyvät voimavarat tulevat hyödynnetyiksi yksilöiden, yhteisöjen ja kansakunnan hyväksi.

Keskeiset toiminnan alueet ovat taide- ja taiteilijapolitiikka, kulttuuriperintöpolitiikka,
kirjastopolitiikka, kulttuurivientipolitiikka, tekijänoikeuspolitiikka, ja audiovisuaalinen politiikka, joiden omia toimintaohjelmia uudistetaan tarpeen mukaan.

Kulttuuripolitiikassa huolehditaan myös eri hallinnonaloja läpäisevien teemojen, kuten kestävän kehityksen, arkkitehtuuripolitiikan, luovuus- ja innovaatiopolitiikan, alueiden kehittämispolitiikan, lapsi- ja nuorisopolitiikan, terveys- ja hyvinvointipolitiikan sekä maahanmuuttopolitiikan ja monikulttuurisuuden toimeenpanosta ja edistämisestä.

Kulttuuripolitiikan vaikuttavuustavoitteet ovat

  1.  yhteiskunnan kulttuurisen perustan vahvistaminen,
  2.  luovan työn tekijöiden ja kulttuuripalveluiden tuottajien toimintaedellytysten parantaminen,
  3. kansalaisten kulttuuriin osallistuminen
  4.  hyvinvoinnin edistäminen kulttuurin keinoin
  5. kulttuurin taloudellisten vaikutusten vahvistaminen.

Kulttuuripolitiikan strategia 2020 yhdistää eri näkökulmia jo aiemmin laadituista ohjelmista (mm. kirjastostrategia, audiovisuaalisen politiikan linjat –toimintaohjelma) sekä tähtää tulevaisuuden toimintojen viitoittamiseen laajassa kuvassa.

Kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutokset

  1.  Luovuuden ja kulttuurin yhteiskunnallinen merkitys kasvaa
    Sivistyneessä yhteiskunnassa taiteella, kulttuurilla ja luovuudella on pysyvä arvo. Kulttuurintekijöiden ja osaamisen voidaan odottaa kasvavan vähitellen yhteiskunnassa. Kulttuurin perustaa vahvistavat myös taide- ja kulttuuriperintökasvatus ja yhä enemmän mediakasvatus sekä taiteen alojen koulutusjärjestelmä.
    Hallitusohjelma sisältää yhden taiteen ja kulttuurin toimialaa koskevan kärkihankkeen, jonka yksi toimenpiteistä on parantaa epätasaisesti jakautunutta taiteen perusopetuksen ja lastenkulttuurin saatavuutta taiteenalakohtaisesti maan eri osissa. Tähän tarpeeseen vastaa myös ”Taidetestaajat” –hanke, jossa kolmen vuoden ajan kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset pääsevät ilmaiseksi tutustumaan kulttuuriin hankkeen piiriin kuuluvissa taide- ja kulttuurilaitoksissa. 2
  2. Kulttuuri moninaistuu ja monikulttuurisuus lisääntyy
    Kulttuuripoliittisia toimenpiteitä tarvitaan ehkäisemään yhteiskunnallista eriarvoistumista ja osakulttuurien eriytymistä ja eristäytymistä muusta yhteiskunnasta. Myös maahanmuuttajien riski jäädä valtakulttuurin ulkopuolelle puhututtaa. Maahanmuuttajien luovuus ja lahjakkuus pitäisi sen sijaan ottaa vastaan identiteetiltään vahvassa Suomessa.
  3. Väestö keskittyy, alueet erilaistuvat
    Maan eri osien erot kasvavat ja alueet profiloituvat eri tavoin myös kulttuurin osalta väestön ikärakenteen ja väestön keskittymisen myötä. Muuttovoittoiset, kehitysedellytyksiltään vahvat alueet panostavat kulttuuripalveluihin ja –yrityksiin, mikä lisää kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta näillä alueilla, kun taas heikommat alueet eivät pysty panostamaan kulttuuripalveluihin. Myös kuntarakenteen muutokset voivat vaikuttaa negatiivisesti kulttuuripalveluihin. Kehittyneiden tietoliikenneyhteyksien ja digitaalisten palveluiden avulla myös näille alueille on mahdollista tarjota kulttuuripalveluita eriarvoistumisen estämiseksi. Myös yhteistyö alueen eri kulttuuritoimintojen välillä ja kulttuuritoimijoiden ja valtion aluehallinnon tietoperusta nousee avainasemaan.
  4. Tieto- ja viestintäteknologian kehitys haastaa käytännöt ja rakenteet
    Teknologiassa tapahtuvat muutokset aiheuttavat muutoksia myös kulttuurin kentällä. Uusien keksintöjen ja innovaatioiden myötä kulttuurisisältöjä voidaan tarjota sähköisessä muodossa ja näin ollen tavoittaa uusia kohdeyleisöjä. Sähköisten palveluiden, esimerkiksi kirjastojen, museoiden ja arkistojen sisältöpalveluiden myötä tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä tekijänoikeusjärjestelmästä.
  5. Kestääkö kehitys kulttuurisesti
    Kulttuurisessa mielessä kestävä kehitys merkitsee luovuuden ja kulttuurisen moninaisuuden kunnioittamista sekä vuorovaikutuksen edistämistä kulttuurien sisällä ja niiden kesken. Kulttuuri itsessään tukee aineettomien hyödykkeiden kuluttamista, joka vahvistaa kestävää kehitystä yhteiskunnassa. Työkalutasolla tämä tarkoittaa kulttuuritapahtumien järjestämistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.
  6. Kulttuurit kehittyvät kansallisesti ja kansainvälisesti
    Kansainvälisyys ja kulttuurien välinen vuorovaikutus muovaavat ja kehittävät kulttuuria ja kulttuuripolitiikkaa. Suomi kuuluu kansainväliseen ja Euroopan unionin sekä pohjoismaisen yhteistyön ja erilaisten sopimusten piiriin, joilla edistetään kulttuurivaihtoa, kulttuurin alalla toimivien yhteistyötä ja teosten levitystä, liikkuvuutta ja verkottumista sekä lisätään tiedonkulkua ja kanssakäymistä. Kulttuuripoliittiset toimet ovat mahdollistaneet myös yksityisen sektorin runsaan kulttuurituotteiden ja –palveluiden tuottamisen ja viennin maailmanmarkkinoille.
  7. Kulttuurihallinnolta odotetaan vaikuttavuutta
    Eri hallinnonalueilta, esimerkiksi museo-, arkisto- ja kirjastolaitoksilta odotetaan tietoon perustuvia näyttöjä toiminnan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta yhteiskuntakehitykseen. Nämä näytöt vaikuttavat hallinnonalojen asetelmaan ja resursseihin, eli niiden saamiin valtionavustuksiin.  Tämä herättää useissa taiteilijoissa närää, sillä kaikkia taiteenlajeja on vaikeaa mitata yhtenäisillä mittareilla 3.

Opetusministeriön toimet strategian toteuttamiseksi

  1. Selonteko kulttuurin tulevaisuudesta
  2. Toimialakohtaiset politiikka-asiakirjat
  3. Kulttuurin edistämisen puitelaki
  4. Kulttuurin rahoitus ja rahoitusjärjestelmä
  5. Kulttuuripolitiikan tietoperustan ja vaikuttavuuden vahvistaminen
  6. Kestävän kehityksen toimintaohjelma ja ilmastonmuutokseen varautuminen
  7. Kansainvälisen toiminnan painopisteet
  8. Valtion kulttuurihallinto
  9. Taiteellisen työskentelyn ja tuotannon edellytysten parantaminen
  10. Taide ja kulttuuri koulutuksessa
  11. Kulttuuripalveluiden saatavuus ja laatu
  12. Monikulttuurisuus ja kulttuurin maahanmuuttopoliittinen toimenpideohjelma
  13. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset
  14. Tekijänoikeuspolitiikka
  15. Kulttuuriviennin kehittäminen ja kansainvälinen näkyvyys
  16. Luova talous ja yrittäjyys
  17. Opetusministeriön henkilöstön osaaminen

Selvitykset ja toimenpide-ehdotukset

  1. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia –toimintaohjelma 2010-2014 3.
    Sisältää 18 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia taiteen ja kulttuurin keinoin. Toimintaohjelman loppuraportti 4.
  2. Valtakunnalliset taide- ja kulttuuritapahtumat ja kansallinen ohjelma (julkaistaan vuoden 2016 loppuun mennessä). Tähän liittyen Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti Kulttuuritapahtumien järjestäminen – Sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeita koskeva kartoitus, johon vastasi tapahtumien järjestäjiä sekä kuntia ympäri Suomen 5.

  1. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2009. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Viitattu 8.4.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/opm12.pdf?lang=fi
  2. http://www.taidetestaajat.fi/
    3. YLE, Kulttuurin välikysymys 2016 paneelikeskustelu. Katsottu 18.4.2016. http://areena.yle.fi/1-2757739
    3. Opetusministeriö, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. Viitattu 17.4.2016 http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OPM1.pdf?lang=fi
    4. Opetusministeriö, Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia, toimintaohjelman 2010-2014 loppuraportti. Viitattu 17.4.2016.
    http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70355/URN_ISBN_978-952-00-3578-5.pdf?sequence=1
    5.Opetus- ja kulttuuriministeriö, Kulttuuritapahtumien järjestäminen, Sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeita koskeva kartoitus. Viitattu 20.4.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2015/liitteet/tr21.pdf?lang=fi

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s