Elintarvikkeiden myynti
Yhdistys voi myydä esimerkiksi tapahtumissa sen jäseniensä tekemiä tuotteita. Omien tapahtumien järjestäminen tätä varten voi vaatia ilmoituksen tekemisestä poliisille tai ympäristöterveydenhuollolle (mikäli kyseessä on toistuva elintarvikkeiden myynti). Tuotteet voivat olla elintarvikkeita, kuten leivonnaisia, jolloin tulee huolehtia mahdollisesta kylmäketjusta tai muutoin tuotteiden oikeanlaisesta säilyttämisestä. Tällaisen kahvilatoiminnan pyörittäminen varainhankintaa varten järjestetyissä tapahtumissa on yhdistykselle verovapaata tuloa, siis silloin kun se ei ole jatkuvaa, kilpailullista tai muutoin kaupallista (asiakkaina yhdistyksen ulkopuolisia jatkuvassa tapauksessa) (Tuloverolaki 1535/1992, 23§).
Tuotemyynti
Yhdistys voi myydä myös muunlaisia tuotteita kuin elintarvikkeita. Tällaisia voivat olla yhdistyksen nimikkotuotteet (esim. t-paidat, lusikat, kirjat — mielikuvitus on vain rajana), vaikkapa tapahtumien yhteydessä. Tuotemyynti voidaan laskea verotettavaksi tuloksi, jos tietyt ehdot täyttyvät, eli samanlaista verovapautta tässä ei ole kuin elintarvikkeiden satunnaisessa myynnissä. Tällaisia ehtoja ovat tavanomaisten tuotteiden myynti ja laajamittainen myynti (Verohallinto 2015). Oman toiminnan rahoittamiseen tarkoitetut tapahtumat ja niissä tapahtuva myynti on yleishyödyllisille yhdistyksille verovapaata. Tällaisia esimerkkejä voisi olla vaikkapa yhdistyksen tekemä tavarankeruu ja sen kirpputorimainen myynti (tai varsinaisen kirpputorin järjestäminen), bingopelit tai huvitilaisuudet kuten tuloverolaissa määritellään.
Tuloverolaki määritelee verovapaan tuotemyynnin tarkemmin.
Lisäksi yhdistys voi myydä valmiita tuotteita. Monet yritykset tarjoavat tuotteita jälleenmyyntitarkoituksiin ja sitä kautta myös kouluryhmät ja urheiluseurat ovat saaneet pientä pääomaa omia hankintojaan varten (Suomäki ym. 2014, s.24.). Valmiiden tuotteiden kirjo on laaja, ja yrityksestä riippuen tuotteita löytyy niin vessapaperista mausteisiin kuin makeisista sukkiin. Tuoton määrä on riippuvainen myyntiryhmän aktiivisuudesta, joten valmiiden tuotteiden myynnissä kannattaa olla useampi ihminen mukana, jotka ovat sitoutuneita myymään tietyn määrän tuotteita. Tuotteet ostetaan yleensä isossa erässä yritykseltä, joka tarjoaa tuotteita jälleenmyyntiin, ja yritykset ovat antaneet usein valmiin hinnan tuotteille, jolla ryhmän kannattaa ne myydä. Yritys laskuttaa tuotteiden tukkuhinnan ja tämän erotus jää voittona ryhmälle. Toinen vaihtoehto on ennakkomyynti katalogien avulla, jolloin asiakkaiden tilaamat tuotteet tilataan yritykseltä. Tällöin ei tule myymättä jäävien tavaroiden hävikkiriskiä, mutta tuotto tulee ryhmän käyttöön vasta tilauksen jälkeen.
LÄHTEET
Verohallinto, 2015. Vero.fi > Yritys- ja yhteisöasiakkaat > Yhdistys ja säätiö > Tuloverotus. http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Yhdistys_ja_saatio/Tuloverotus
Nousiainen, Mervi & Pursiainen, Tanja 2014. Yhdistystoiminnan rahoitusopas – pienen yhdistyksen näkökulmasta. Viitattu 24.2.2015. http://www.jelli.fi/tapahtumakalenteri/2014/05/12/yhdistystoiminnan-rahoitusopas/
Suomäki, Sirkka; Pylkkänen, Paula; Nenonen, Juhani & Karppinen, Veli-Matti 2014. MISTÄ RAHAT TOIMINTAAN? Neuvoja paikallistoiminnan varainhankintaan. Suomen Kylätoiminta ry 2014. Saatavissa Suomen Kylätoiminnan verkkosivuilta Kylien Bisneskeissit -hankkeen julkaisuna. Viitattu 20.2.2015. http://www.kylatoiminta.fi/uploads/images/kuvat%20ajankohtaista/VarainhankintaOpas.pdf
Yhdistystieto 2014. Yhdistys-wiki > Talouden hallinta > Varainhankinta. Viitattu 24.2.2015. http://yhdistystieto.fi/wiki/72-varainhankinta
KUPOLA 